maanantai 19. lokakuuta 2015

Mustavalkoista

Heiheii!

Nyt ei inspiroi kyllä yhtään alkutekstien kirjoittaminen OnO Ehkä ihan hyvä teille Mutta kuvasin shootin Danista, ja tämän muokkaaminen oli kyllä todella hauskaa! c: Tuo musiikki ei nyt kovin hyvin sovi tähän, mutta tuo hieman tunnelmaa ^^

~

Selatkaa kuvat hitaasti alaspäin, jos jaksatte c:





















Köhh olipas tää synkkä O_o + Noi verimuokkaukset oli aika säälittäviä... ;__; Yritin saada tähän vähän halloween-tunnelmaa tai jotai ^^

 Danin obitsun torso temppuilee vieläkin, joten tän shootin kuvaaminen oli todella ärsyttävää U__U En saanut sitä edes seisomaan omilla jaloillaan :'D Mutta toivottavasti tykkäsitte edes vähän ja kommentoikaa ihmeessä mielipiteenne tuonne alas! c: Nähdään taas ensi postauksessa~

tiistai 6. lokakuuta 2015

Picfic: Merue's past

... Kolme viikkoa... *kauhistunut henkäisy*


Juu terve ^^

Kolme viikkoa viime postauksesta... Huoh. En tiedä, miten aika on kulunut näin nopeasti. Olihan minulla muutama syykin, miksi en ole postannut, mutta tuskin teitä kiinnostaa minun "syyni". Sanon vain, että syksy on liian kiireistä aikaa ^^
 Kuvasin viime viikonloppuna jatkoa kuvatarinalle. Toivottavasti tykkäätte! c: Anteeksi kuvien laatu, kuvasin tämän illalla, ja oli jo hämärää

Picfic: Merue's past

 "Synnyin pienessä kylässä Pariisin laidalla"
 "Perheeni oli maineikas, ja vanhempani halusivat kasvattaa ainoasta tyttärestään hyvän perijättären"
 "Olin villi lapsi. Vanhempani rankaisivat minua ankarasti tekemistäni jekuista"
 "Yritin kestää sen. Sen, että vanhempani eivät antaneet minun olla sellainen kuin olen"

"Sitten tuli se aika, kun minun piti aloittaa koulu. Odotin innolla, että saisin tavata uusia ihmisiä. Vanhempani kuitenkin panivat minut yksityisopetukseen. He eivät halunneet minun menevän kouluun ja saavan huonoja vaikutteita muista"
 "Mikään ei saanut vanhempiani muuttamaan päätöstään. Ei itku, ei huuto, ei hyödyttömät karkaamiset. En kestänyt sitä, että he sulkivat minut neljän seinän sisälle"
"Vuodet kuluivat hitaasti yksin opiskellessa, kunnes koitti syksy. Se syksy, jolloin minun piti siirtyä yläasteelle. Vanhempani sanoivat, että koska olen käyttäytynyt hyvin, he voisivat päästää minut yleiseen kouluun"
"Päätös oli väärä. Päästyäni yläasteelle aloin saada huonoja vaikutteita, niinkuin vanhempani olivat pelänneetkin. Lakkasin tottelemasta heitä ja päädyin huonoihin piireihin"
 "Vanhempani tietysti ottivat minut pois koulusta. Olin vielä nuori, enkä tiennyt, miksi vanhempani eivät halunneet minun saavan tavata muita. Mutta nyt tajuan sen. He ajattelivat itseään, sitä että heidän maineensa kärsisi jos minä käyttäytyisin huonosti"
 "He sanoivat, että laittavat minut paikkaan, jossa oppisin olemaan ylpeydeksi suvulleni. He laittoivat minut portinvartijan koulutukseen"
Laatu kakkasi
 Dani: Mikä se on?
 Merue: Se on eräänlainen sisäoppilaitos, jossa koulutetaan portinvartioita. Mutta, jatketaan.
 "Toisena opintovuotenani tapasin Pianon"
 "Meistä tuli hyvät ystävät. Olimme samanlaisessa elämäntilanteessa, ja ymmärsimme toisiamme"
 
"Puolen vuoden päästä Piano kuitenkin vain hävisi. Kukaan ei tiennyt, minne hän oli mennyt, tai kenen kanssa"
 "Olin todella surullinen, koska hän lähti sanomatta mitään. Piano kyllä tiesi, että välitin hänestä enemmän kuin kenestäkään muusta, ja silti hän vain lähti"
 Piano: Niin... Lähdin suorittamaan opintojani aikamatkaajana. Anteeksi, Merue.
 Merue: No, se on jo vanha juttu. Olen antanut jo anteeksi.
 Ugh valaistus ja laatu TT___TT
Dani: No, jatketaanko?
 "Suoritin kuitenkin opintoni kunnialla loppuun, ja pääsin työskentelemään portinvartijana"
 "Työ oli minusta mukavaa, vaikken koskaan tutustunut toiseen portinvartijaan. Vuodet kuluivat nopeasti työskennellessäni. Eräänä päivänä kuitenkin tein suuren virheen. Edes sen ajatteleminen on portinvartijalta vakavasti kiellettyä"
 "Olin liian utelias. En olisi saanut tehdä sitä, mutta jokin minussa käski minua tekemään sen..."
 Piano: *säpsähtää yhtäkkiä*
 Piano: *nousee huojuen seisomaan* Minun... pitää mennä.
 Merue: *tuijottaa Pinoa* Mihin sinä nyt näin yhtäkkiä olet lähdös-
 Piano: *pinkaisee juoksuun*
Merue: Piano!!

*loittonevia huutoja* Piano!

...


 Piano: *huohottaa hätääntyneesti* Se... ei voi olla.
Piano: ... mutta miksi silti kaikki täsmää?
 Piano: Toivottavasti en ole oikeassa... koska jos olen, niin sittenhän minun pitäisi... *epäuskoinen hengähdys*
... tappaa Merue.

Noh, pidittekö? Oliko kolmen viikon odottelu vaivan arvoista ei ^^ En keksi nyt mitään höpötettävää, joten nähdään seuraavassa postauksessa! :3